Vielä löytyi kaupasta suht hyvän oloisia avomaan kurkkuja, niitä vapaita ja onnellisia, omaan purkkiin säilöttäväksi syksyä ja talvea varten. Parhaat kurkut saa aikaan näistä mullassa kasvaneista pienistä ja napakoista yksilöistä, joiden suoruudella ja käyryydellä ei tässä lajissa ole merkitystä. Kuten ei muutenkaan.
* OMAN PURKIN KURKUT *
n. 2 kg avomaan kurkkuja
1 l väkiviinaetikkaa
4 dl vettä
6 dl sokeria
2,5 dl karkeaa suolaa
2,5 rkl kokonaisia valkopippureita
1,5 rkl sinapinsiemeniä
pari nippua tilliä
mustaherukan lehtiä
Säilönnässä eivät pöpöt ja bakteerit ole hyväksi, joten ensin laitoin pestyt purkit desinfioitumaan 100-asteiseen uuniin. Sitten pestiin lisää, kurkut on hyvä huuhtoa tai harjata mullistaan puhtaiksi sekä leikata huonot kohdat pois. Pesun jälkeen viipaloin ne ohuiksi viipaleiksi.
Säilöntäliemikattilassa kiehautin etikan, veden, sokerin, suolan, pippurit ja sinapinsiemet sen verran, että suola ja sokeri liukenivat nesteeseen. Sitä odotellessa tillit pilkkoontuivat pienemmiksi paloiksi.
Purkkien oltua uunissa noin 15-20 minuuttia, otin ne pois ja aloin latoamaan niihin vuorotellen kurkunviipaleita, tilliä ja lientä. Painelin ja tiivistelin. Purkin tullessa täyteen kannattaa ottaa maltti mukaan ja odottaa hetki, sillä kurkut alkavat painua tiiviimmin yhteen nesteen siirtyessä niistä pois suolaisempaan liemeen samalla kun niiden väri alkaa muuttua. Purkkiin mahtuu reilusti enemmän kurkkuja kuin aluksi vaikuttaa.
Kun purkki tuli täyteen, ruttasin painoksi puolikkaan tai kokonaisen leivinpaperiarkin pitämään kurkut kokonaan nestepinnan alapuolella. Siitä eivät pöpöt tykkää. Sitten jäähtymään ensin huoneenlämpöön ja lopulta kylmäkellariin, missä maustumista pitää odotella noin kaksi viikkoa. Onneksi on viime vuoden kurkkuja vielä vähän jäljellä.
Vink!
Makukurkut maistuu myös. Itse olen lisännyt osaan purkeista valkosipulia, chiliä ja inkivääriä sekä kokeillut maustamista erilaisilla pippureilla. Rosepippurilla saa hyvän makuisia kurkkuja aikaan. Sokerin voi korvata hunajalla tai erilaisilla siirapeilla ja purkkiin heittää sekaan villiyrttejä.
Ensimmäisillä kerroilla käytin kaikki purkkiin laitettavat ainekset kiehautetun veden kautta säilönnän onnistumisen varmistamiseksi. Nyt en niin tehnyt, hyviä tulee ilmankin. Toki olen tarkkana puhtauden kanssa koko ajan.
Lientä kannattaa keitellä aina reilusti enemmän, sen menekki kun vaihtelee säilöttävien kurkkujen koon ja ladonnan tiiviyden mukaan.
Kannonnokalla 